Alkukesästä mieleeni tulvii usein outoja ajatuksia. Viimeksi tänään yllätin itseni pohtimasta, voisinko viihtyä kesämökillä. Ajatus omasta kesäasunnosa ei ole aikaisemmin juuri käynyt mielessäni.
Törmäsin kuitenkin sattumalta Honkatalojen hienoon huvilamallistoon. Talovalmistajan verkkosivuilta löytyneet huvilat sopisivat myös minun kaltaiselleni, yleensä pikemminkin ympäri maailmaa matkailevan ihmisen kesäasunnoksi.
Suunnitelmassa on vain yksi iso mutta: opiskelen vielä tällä hetkellä kauppakorkeakoulussa, eikä minulla sen vuoksi ole vakituista työtä. Enkä omista edes asuntoani, sillä asun pienessä vuokrayksiössä. Siksi omasta kesäasunnosta haaveileminen tuntuu ainakin näin alkukesästä 2011 sitäkin omituisemmalta oikulta.
Vaikka asun Helsingissä, en ole oikeastaan koskaan viihtynyt täällä erityisen hyvin. Kaupungissa on tietysti mukavasti viihdettä ja shoppailumahdollisuuksia. Mutta täällä on kovin etäällä luonnosta, järvistä ja joista, soista ja puroista. Siksi minäkin kaipaan ainakin välillä maaseudun rauhaan. Oman kesäasunnon tai huvilan pihalla saattaisin viettää juuri sellaista omaa, rauhallista aikaa, josta olen aina haaveillut tämän city-elämän vastapainoksi. Tai ainakin niin uskon.
Saattaa tietysti olla niinkin, että minusta ei olisi sen paremmin oman huvilan rakentajaksi kuin asukkaaksi. Ehkä en viihtyisikään maalla edes kesäviikonloppuja, kenties kaipaisin jo lauantaina takaisin kaupungin sykkeeseen.
Haluan kuitenkin joskus ottaa asiasta selvää. Siihen menee kuitenkin vielä vuosia, sillä elämässäni on tällä hetkellä kovin monta asiaa, jotka menevät tärkeysjärjestyksessä kesäasunnon ohi.
On valmistuttava koulusta, hankittava oma pieni asunto, löydettävä työpaikka ja rakennettava perhe. Vasta sen jälkeen on aika omalle kesämökille -- mutta siinä vaiheessa haaveeni ova todennäköisesti jo muuttuneet monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti