Opiskelukiireet yllättivät -- taas

Opiskelu on kivaa, mutta vie välillä aikani ja energiani aika täydellisesti. Toisinaan olisi hauska pitää enemmän vapaata, levätä ja rentoutua.

Haluan kuitenkin saada opintoni vihdoinkin kunnialla päätökseen. Sen vuoksi yritän rutistaa tänä keväänä mahdollisimman monet jäljellä olevista pakollisista kursseista loppuun. Arvosanoilla ei enää ole väliä, kunhan saan ne maisterin paperit kasaan.

Viimeiset pari viikkoa olen pusertanut kasaan graduseminaarin esitelmää. Aihe on kyllä ihan kiinnostava, mutta en oikein tahtonut päästä siirtymään tutkimuskirjallisuuden lukemisesta oman tekstin kirjoittamiseen.

Nyt olen jo siinä vaiheessa, että tekstiä on kasassa kolmisenkymmentä sivua. Tarkoitus olisi jo ensi viikolla jättää teksti graduryhmäläisten ruodittavaksi ja professorin kommentoitavaksi. Vielä kun muistaisin käydä ostamassa uuden mustepatruunan tulostimeeni, niin ei ainakaan musteen loppuminen tule työn jättämisen esteeksi ;-)

Töissä menee onneksi ihanasti. Työkaverini ovat edelleen yhtä kivoja kuin kesällä, enkä todellakaan kaipaa pois tästä työpaikasta. Vielä kun saisi nuo opinnot kasaan, niin ei tarvitsisi enää stressata työn ja opintojen yhdistämisen kanssa -- yöunetkin riittäisivät paremmin.

Taas kotona - suklaalakko alkaa

Pikavisiitti sukulaisissa meni ihan mukavasti, vaikka pieni flunssanpoikanen uhkasikin eilen. Vai johtuikohan väsymys ja päänsärky pelkästään ympäri taloa juoksevista ja hihkuvista pikkuriiviöistä?

Joka tapauksessa eiliset ja tämänpäiväiset päiväunet näyttävät tehonneen mukavasti -- flunssanpoikanen ei tainnut kasvaa täysimittaiseksi kröhäksi.

Hyvä niin, sillä huomenna alkaa taas uusi työviikko. Onneksi viikko ei ole yhtä kiireinen kuin edellinen, ainakaan ennakkotietojen mukaan. Toisaalta meillä markkinointialalla työt tuntuvat kaatuvan päälle täysin yllättäen: jostakin putkahtelee aina kiireisiä projekteja, jotka olisi ollut parasta saada valmiiksi jo edellispäivänä.

Töistä tulikin mieleeni, että kävin kesällä työterveystarkastastuksessa. En ole ihan mallinmitoissa, mikä on jo muutaman vuoden painanut mieltäni. Nyt kun lääkäri ja terveydenhoitaja vielä totesivat, että kolesteriarvoissani on parantamisen varaa oli johtopäätös selvä. Lääkäri patisti minut laihduttamaan.



Toisaalta siitä tuntuu olevan hiukan epäselvyyttä, kuinka paljon laihduttaminen ylipäänsä auttaa kolesteroliin, jos kerran on sukurasitetta korkeaan kolesteroliin. Siitä huolimatta minun pitäisi saada muutama kilo, tai mieluummin 10-15 kiloa painoa alas. Niin epätoivoinen en kuitenkaan ole, että edulliset laihdutusvalmisteet netistä olisivat vielä vakuuttaneet minua. Mutta saattaahan niin piankin käydä.

Sitä odotellessa yritän ihan perinteisiä laihdutuskeinoja: lisään vähän liikuntaa, vähennän päivän ruokamäärää. Ja ennenkaikkea haluan eroon suklaasta.

Kapakan kautta kotiin

Viime viikkoina minulle on jo muodostunut tavaksi käydä työkavereiden kanssa lasillisella työviikon päätteeksi. Vielä puoli vuotta sitten en olisi uskonut kykeneväni moiseen.

Kesän mittaan olen kuitenkin havainnut, että työkaverini ovat niin mukavaa porukkaa, ettei minulla ole perjantaisin ihan heti neljän jälkeen kiire kotiin. Toisinaan on kiva käydä ulkona lasillisena -- ja mieluiten hyvässä seurassa. Tällä hetkellä työkaverit ovatkin minulle enemmän kuin pelkkiä työkavereita. Heidän kanssaan olisin saattanut ystävystyä ihan ilman samassa työpaikassa istumistakin!

Viikonlopuksi on kyllä tiedossa ihan tarpeeksi kiireitä. Pitää mennä sukulaisiin Itä-Suomeen, isosetäni täyttää nimittäin pyöreitä vuosia. Ja niitä vuosia on jo aika monta, joten tässä vaiheessa on varmasti ihan hyvä käydä pitkästä aikaa häntäkin tapaamassa. Tietysti samalla on kiva tavata myös muita sukulaisia.

Kuitenkin olen ihan tyytyväinen siitä, että pääsen takaisin Helsinkiin jo sunnuntaina. Ehkä ehdin hiukan rauhoittua ennen ensi viikon uusien kiireiden alkua.

Näkemisiin!

Raskas alkuviikko

Onpahan ollut raskas alkuviikko töissä. Kahtena päivänä peräkkäin toimistolla varttia vailla kahdeksan. Eilen meni kuuteen saakka, tänään puoli viiteen. Kenties tuo ei tunnu monesta pahalta, mutta minulle se kyllä riittää :)

Vieraita Turusta

Edellisessä päiväkirjamerkinnässäni kehuin Turkua lomakaupunkina -- nyt kävi kuitenkin niinpäin, että kaksi turkulaista kävi juuri luonani kylässä. Oli kiva nähdä vanhoja kavereita edes lyhyesti, lounaan verran.

Kesällä on kiva kokata, kun tarjolla on loistava valikoima tuoreita raaka-aineita. Uudet perunat, tai eivät ne ehkä nyt enää elokuun lopulla niin kovin uusia ole, maistuvat edelleen mainiolta. Perunoiden kanssa kun tarjoaa savukalaa ja voissa paistettuja kantarelleja, ei lounaaksi enää muuta tarvitsekaan. Salaatti vielä pöytään, niin kaikki ovat tyytyväisiä!

En itse ole mikään erityinen helleihminen. Päinvastoin, helteiden vaihtuminen syksyn hämäräksi tuntuu minusta lähestulkoon mukavalta. Syyssateetkaan eivät häiritse -- vielä kun muistaisin käydä ostamassa uudet syyssaappaat tulevia kurakelejä varten.

Turku on oiva kotimaan lomakohde

Viime aikoina olen käynyt aika usein Turussa -- sekä töiden vuoksi että tapaamassa vanhoja kavereita. Olen suunnitellut myös pientä minilomaa kaupunkiin, sillä olisi kiva joskus tutustua kaupunkiin vähän paremmin.

Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Sen vuoksi Turun on nyt entistäkin houkuttelevampi lomakohde kulttuurin ystäville. Uudet kohteet tuovat kaupunkiin toivottavasti myös jatkossa runsaasti turisteja -- kaupunki on sen ansainnut!

Logomo on Turun uusi huippukohde, jota yhdenkään kulttuurimatkailijan ei kannata jättää väliin. Logomo on kulttuuripääkaupugin keskus, joka valmistuu vuoteen 2014 mennessä. Siten Turku tarjoaa jatkossakin joka vuosi jotain uutta kulttuurin saralla.

Logomossa järjestetään sekä näyttelyitä että erilaisia esityksiä. Nykytaiteen ystävät ovat varmasti kiinnostuneita Kiasmasta tulevista teoksista:

• Eija-Liisa Ahtilan videoteos Where is Where - Missä on missä?


• Isaac Julienin installaatio Western Union: Small Boats
  

Kumpaakaan teoksista ei ole aikaisemmin nähty Suomessa kokonaisuudessaan.

Oma suosikkini Logomon tarjonnassa oli mainio näyttely Tuli on irti!. Näyttelyssä kävijät voivat kokeilla taitojaan yhtä hyvin tulensytyttäjänä kuin tulipalon sammuttajanakin. Näyttely on oiva tietopaketti tulipalojen historiasta, mutta se kiinnostaa historianharrastajia paljon laajempaa yleisöä!

Logomoon on helppo tulla myös julkisilla kulkuvälineillä. Junalla Turkuun saapuvien on parasta ylittää rautatie tarkoitusta varten rakennettua jalankulkijasiltaa pitkin, rautatien ylitettyäsi jatka matkaa oikealle. Logomo sijaitsee muutaman sadan metrin päässä rautatieasemasta.

Majoitus järjestyy Turussa helposti. Esimerkiksi Hotelli Cumulus Turku on mainio valinta kulttuurimatkailijalle -- hotelli sijaitsee kaupungin keskustassa Eerikinkadulla.

Minä mikään uusavuton ole!

Äitini väitti joku päivä sitten, että olisin uusavuton. Tätä en suostu tunnustamaan, en sitten millään.

Uusavuton on mielestäni ihminen, joka ei osaa laittaa ruokaa, vaan tyytyy lämmittämään eineksiä. Minä taas pidän ruuanlaitosta ja kokkaan mielelläni myös yksin ollessani erilaisia herkkuja.

Esimerkiksi eilen päädyin laittamaan kesäkurpitsoista ja katkaravuista pastaa. Ruoka onnistui mainiosti, eikä sen valmistaminen ole edes kovin monimutkaista.

Aluksi kuutioin pari kourallista kesäkurpitsaa ja yhden pienen sipulin. Laitoin ne pannulle oliiviöljyyn, lisäsin yhden valkosipulinkynnen. Hauduttelin niitä siinä jonkun aikaa, lisäsin lopulta runsaasti tuoretta timjamia ja lehtipersiljaa.

Tällä välin laitoin pastat kiehumaan. Kun pennet alkoivat olla kypsiä, lisäsin kastikkeeseen kourallisen kuorittuja katkarapuja. Rouhaisin päälle hiukan merisuolaa ja mustapippuria.

Herkullinen ateria oli valmis!